Kolesterolia on luontaisesti jokaisessa solussamme. Kolesteroli on välttämätön solujen kalvojen rakennusaine, jota tarvitaan myös hormonien ja sappihappojen muodostamiseen. Liian korkea veren kolesterolitaso on kuitenkin haitallista, sillä se nostaa myös sydän- ja veritautien riskiä.

Veressä rasvaliukoinen kolesteroli on saatava kuljetusta varten vesiliukoiseen muotoon. Tässä tehtävässä toimivat rasvan ja proteiinien muodostamat lipoproteiinit; HDL ja LDL. LDL-kolesteroli, eli niin sanottu ”paha” kolesteroli kuljettaa kolesterolia maksasta kudoksille ja HDL- eli niin sanottu ”hyvä tai hyödyllinen” kolesteroli kuljettaa kolesterolia kudoksista pois. Mikäli LDL-kolesterolia on liikaa suhteessa HDL-kolesteroliin, alkaa kolesterolia kertyä valtimon seinämiin muodostaen plakkia. Plakit muodostuvat tyypillisesti sepelvaltimoihin sekä kaula- ja aivovaltimoihin. Pitkään jatkuessaan plakinmuodostus saattaa tukkia koko verisuonen ja pahimmillaan johtaa sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen.

Suositusten mukaan kokonaiskolesterolin pitäisi olla alle 5mmol/l.

LDL-kolesterolin suositus on:

  • alle 3 mmol/l terveillä aikuisilla
  • alle 2,5 mmol/l henkilöillä joilla valtimosairauden riski on suuri
  • 1,8 mmol/l henkilöillä, joilla riski on erityisen suuri.

 

LDL-kolesteroliarvon pienentäminen on siis ensisijainen hoidon kohde. Ellei LDL-tavoitteeseen päästä, arvon pieneneminen puoleen alkuperäisestä riittää. Jokaiselle määritellään yksilölliset tavoitearvot. Lääkehoitoa käytetään, kun kokonaisriski on suuri ja terveelliset elämäntavat eivät yksin riitä. HDL-kolesterolin tavoitetasot ovat 1,2 mmol/l naisilla ja 1,0 mmol/l miehillä.