Kolesterolia on luontaisesti jokaisessa solussamme. Kolesteroli on välttämätön solujen kalvojen rakennusaine, jota tarvitaan myös hormonien ja sappihappojen muodostamiseen. Veressä rasvaliukoinen kolesteroli on saatava kuljetusta varten vesiliukoiseen muotoon. Tässä tehtävässä toimivat rasvan ja proteiinien muodostamat lipoproteiinit; HDL ja LDL. LDL-kolesteroli, eli niin sanottu ”paha” kolesteroli kuljettaa kolesterolia maksasta kudoksille ja HDL- eli niin sanottu ”hyvä tai hyödyllinen” kolesteroli kuljettaa kolesterolia kudoksista pois. Mikäli LDL-kolesterolia on liikaa suhteessa HDL-kolesteroliin, alkaa kolesterolia kertyä valtimon seinämiin muodostaen plakkia. Plakit muodostuvat tyypillisesti sepelvaltimoihin sekä kaula- ja aivovaltimoihin. Pitkään jatkuessaan plakinmuodostus saattaa tukkia koko verisuonen ja pahimmillaan johtaa sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen.

Kehomme tuottaa sen kolesterolin itse, jonka tarvitsemme. Saamme kuitenkin kolesterolia myös ruoasta. Sitä on kaikissa eläinperäisissä elintarvikkeissa. Kasviperäisissä tuotteissa kolesterolia ei ole. Erityisen runsaasti kolesterolia on kananmunan keltuaisessa, tietyissä sisäelimissä kuten maksassa, joissakin merenelävissä (esimerkiksi katkaravut), mädissä, makkaroissa, lihassa ja rasvaa sisältävissä maitotuotteissa. Maitotuotteissa kolesterolin määrä on suhteessa rasvan määrään. Mitä enemmän rasvaa, sitä enemmän kolesterolia. Joka kolmannella suomalaisella ruoan kolesteroli voi suurentaa veren kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuutta. Munankeltuaisen käytön vähentäminen saattaa pienentää erityisesti näiden henkilöiden veren kolesterolipitoisuutta.