Miten veren suurentuneita kolesteroliarvoja hoidetaan ruokavaliolla?

Väestötasolla hyvään valtimoterveyteen liittyvät arvot ovat kokonaiskolesteroli alle 5 ja LDL-kolesteroli alle 3 mmol/l. Henkilöillä, joiden valtimosairauden riski on suuri, LDL-tavoite on alle 2,5 mmol/l ja niillä, joiden riski on erityisen suuri, se on sitäkin pienempi eli alle 1,8 mmol/l. Ellei LDL-tavoitteeseen päästä, arvon pieneneminen puoleen alkuperäisestä riittää. LDL-kolesteroliarvon pienentäminen on siis ensisijainen hoidon kohde. Jokaiselle määritellään yksilölliset tavoitearvot. Lääkehoitoa käytetään, kun kokonaisriski on suuri ja terveelliset elämäntavat eivät yksin riitä.

Hoidon tavoite eli LDL-kolesterolipitoisuus (mmol/l) riskin arvioinnin jälkeen pienen, suuren ja erityisen suuren riskin omaavilla.

Pieni riski Suuri riski Erityisen suuri riski
alle 3,0 alle 2,51 alle 1,81

tai arvon pieneneminen puoleen

Miten voin hoitaa suurentuneita veren kolesteroliarvoja?

Ruokavalio on keskeinen hoitomuoto suurentuneiden veren kolesteroliarvojen hoidossa. Useimmilla veren kolesteroli pienenee ruokavaliolla 10-15 %, parhaimmillaan jopa 30-40%. Lisäksi säännöllinen liikunta, tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin kohtuukäyttö ovat osa hoitoa. Jos on ylipainoa, painonpudotus kannattaa. Jo 5-10 prosentin painonpudotus auttaa. Jos verenpaine on koholla, se kannattaa hoitaa elämäntapamuutoksilla ja tarvittaessa lääkkeillä. Kaikki nämä elämäntapamuutokset yhdessä vähentävät valtimosairauksien vaaraa. Jos riski on pieni tai kohtalainen, ne ovat usein riittävä hoito.

Lue täältä veren poikkeavista rasva-arvoista eli dyslipidemioista.

 

Kolesteroli kehossamme – lisätietoa kolesterolista

Kolesterolia on luontaisesti jokaisessa solussamme. Kolesteroli on välttämätön solujen kalvojen rakennusaine, jota tarvitaan myös hormonien ja sappihappojen muodostamiseen. Veressä rasvaliukoinen kolesteroli on saatava kuljetusta varten vesiliukoiseen muotoon. Tässä tehtävässä toimivat rasvan ja proteiinien muodostamat lipoproteiinit; HDL ja LDL. LDL-kolesteroli, eli niin sanottu ”paha” kolesteroli kuljettaa kolesterolia maksasta kudoksille ja HDL- eli niin sanottu ”hyvä tai hyödyllinen” kolesteroli kuljettaa kolesterolia kudoksista pois. Mikäli LDL-kolesterolia on liikaa suhteessa HDL-kolesteroliin, alkaa kolesterolia kertyä valtimon seinämiin muodostaen plakkia. Plakit muodostuvat tyypillisesti sepelvaltimoihin sekä kaula- ja aivovaltimoihin. Pitkään jatkuessaan plakinmuodostus saattaa tukkia koko verisuonen ja pahimmillaan johtaa sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen.

Kehomme tuottaa sen kolesterolin itse, jonka tarvitsemme. Saamme kuitenkin kolesterolia myös ruoasta. Sitä on kaikissa eläinperäisissä elintarvikkeissa. Kasviperäisissä tuotteissa kolesterolia ei ole. Erityisen runsaasti kolesterolia on kananmunan keltuaisessa, tietyissä sisäelimissä kuten maksassa, joissakin merenelävissä (esimerkiksi katkaravut), mädissä, makkaroissa, lihassa ja rasvaa sisältävissä maitotuotteissa. Maitotuotteissa kolesterolin määrä on suhteessa rasvan määrään. Mitä enemmän rasvaa, sitä enemmän kolesterolia. Joka kolmannella suomalaisella ruoan kolesteroli voi suurentaa veren kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuutta. Munankeltuaisen käytön vähentäminen saattaa pienentää erityisesti näiden henkilöiden veren kolesterolipitoisuutta.